Kalle Jokinen

Hallitusohjelmaan kirjattu kuntauudistus lähti liikkeelle vauhdilla ja väärästä päästä. Keskustelu on keskittynyt lähes yksinomaan kuntien lukumäärään ja olettamukseen suuruuden ekonomian pelastavasta vaikutuksesta palvelutuotannon rahoituksen ja työvoiman turvaamisessa. Uudistuksen tarkoituksena on turvata asukkaille lähipalvelut. Niin päivähoito-, koulu-, vanhus-, kuin terveyspalveluidenkin tulee vastata tämän päivän ihmisten elämää ja tarpeita.

 

Kunta kentässä tarvitaan toki muutoksia. Palvelutarpeen odotetaan lisääntyvän huoltosuhteen heikentyessä.

Kun työssä käyviä veronmaksajia on tulevaisuudessa yhä vähemmän ja palveluja tarvitsevia yhä enemmän yhtälö on kieltämättä hankala. Tulevaisuudessa meillä ei ole varaa kasvattaa julkisilla aloilla työskentelevien joukkoa. Tulemme tarvitsemaan kipeästi työntekijöitä yrityssektorille ja kaikille niille aloille joiden toiminta ja taloudellinen tulos kasvattavat vientiämme ja bruttokansantuotetta. Vain niin pystymme turvaamaan julkisen palvelusektorin rahoituksen.

 

Kuntauudistuksen tarvetta pitäisi arvioida kuntien talouden ja asukastyytyväisyyden näkökulmasta.

Julkisen sektorin alijäämän ja kestävyysvajeen korjaaminen tulee olla kuntauudistuksen lähtökohta kuntien lukumäärän sijaan. Kuntien järjestämien palvelujen kustannuksissa on erittäin suuria eroja. Usein vielä niin, että suurten keskuskaupunkien yksikköhinnat ovat korkeammat kuin pienempien kuntien. Kuntauudistuksessa tulisikin kohdistaa paine niihin kuntiin joiden palvelurakenne on epätaloudellinen ja asukastyytyväisyys alhainen. Nyt on myös tartuttava toimeen viime vaalikaudella kesken jääneiden normitalkoiden suhteen. Normitalkoiden tarkoituksena oli keventää ja purkaa kuntien palvelutuotantoa ohjaavaa lainsäädäntöä.

 

Kehyskuntia moititaan asukkaiden houkuttelemisesta keskuskaupungeista ja väitetty kilpailun asukkaista olevan epätervettä. Ihmisillä on kuitenkin perustuslaillinen oikeus valita asuinpaikkansa. Jos pienempi kunta tarjoaa ihmiskasvoista, nopeaa ja edullisempaa palvelua vaikkapa rakennuslupa-, päivähoito- tai terveyspalveluissa viihtyisän ja turvallisen asuinympäristön lisäksi, eikö kilpailu silloin toimi asukkaiden hyväksi? Terve kilpailu palveluiden laadussa ja kustannustehokkuudessa pitäisi suurissa kaupungeissa ottaa haasteena ja tarttua kaupunkien sisäisten hallintohimmeleiden tehostamiseen. Tämä olisi parempi vaihtoehto sen sijaan, että vaaditaan lakiin muutosta työssäkäyntialueiden kokoisten suurkaupunkien perustamiseksi. Suuria muutoksia ei voida sanella ylhäältä alas, tarvitaan aitoa vuoropuhelua ja osallisuutta Valtion ja kuntien välillä. Vuoropuhelulle on mahdollisuus viimeistään kun, valtiovarainministeriön kuntaosasto jalkautuu kuulemaan kuntia ensi vuoden tammi-maaliskuussa.   

 

Kalle Jokinen

kansanedustaja (kok)