Kalle Jokinen

Politiikan syksy eduskunnassa on alkanut vauhdikkaasti. Keskustelua on hallinnut edelleen vahvasti Euroopan taloustilanteen epävakaus ja yksittäisten maiden rahoitusongelmat. Kreikka alkaa olla monelle jo lähes kirosana. Ensimmäisestä Kreikan takauspaketista päätettiin eduskunnassa yli vuosi sitten. Silloin ostettiin aikaa, jotta Suomessa edellisen taantuman jälkeen alkanut orastava talouskasvu lähtisi liikkeelle.

Kreikan velkaan ei lähdetty takaajaksi säälistä tai solidaarisuudesta toista euromaata kohtaan, vaan silkasta itsekkyydestä antaa suomalaiselle elinkeinoelämälle mahdollisuus nousta taantumasta. Haluttiin myös turvata mahdollisimman monen suomalaisen perheenisän tai -äidin työpaikka ja pitää asunto- ja muiden lainojen korkokehitys kurissa. Näillä perusteilla takauspäätöstä tehdessämme meitä moitittiin haihattelusta. Oppositio neuvoi jäämään pois takausvastuusta ja ajamaan Kreikan velkasaneeraukseen. Sen vaihtoehdon vaikutuksia Suomen taloudelle ja suomalaisille työpaikoille emme halunneet kohdata.

Mihin vuosi sitten tehty päätös on johtanut?

 

Vähemmän työttömiä

On käynyt kuten toivottiin: suomalaisten yritysten tilauskannat ovat parantuneet, korkotaso pysynyt alhaalla ja ennen kaikkea työttömyys on laskenut. Hämeen elinkeino- ja ympäristökeskuksen elokuun työllisyyskatsauksen mukaan Hämeessä on 2420 työtöntä työnhakijaa (12.1 %) vähemmän kuin vuosi sitten. Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin Hämeen TE- toimistoihin elokuussa 2895, mikä on 14.4 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Ilolla voi myös todeta, että nuorisotyöttömyyden määrä on vähentynyt alueellamme vahvemmin kuin koko maassa.

Jokaisen työttömyyden laskusta kertovan luvun takana on yksittäinen ihminen, jonka mahdollisuus toimeentuloon ja oman elämän rakentamiseen on parempi kuin aiemmin. Voidaan vain arvailla millaiset luvut olisivat käsillä ja mihin elämäntilanteisiin tuhannet ihmiset olisivat joutuneet, jos talouden vakautta ja kasvua tukevia päätöksiä ei olisi tehty.

Nyt taloustilanne Euroopassa on jälleen vakava.

 

Matokuurilla kasvuun

Viimeaikainen vakauskeskustelu on keskittynyt liikaa takuisiin. On itsestään selvää, että jos annetaan takaus pitää olla myös vakuus. Mutta inttäminen vakuuksista tai jopa niiden saaminen ei poista itse ydinongelmaa – huonoa talouden pitoa. Kreikan ja muiden talouttaan huonosti hoitaneiden maiden on yksinkertaisesti leikattava kulurakenteensa sille tasolle, mihin heillä on varaa. On myös saatava ihmiset tekemään työtä ja oivaltamaan miksi kannattaa maksaa yhteiskunnalle veroja.

Olin viime viikolla valiokuntavierailulla Latviassa, jonka talousongelmat ovat olleet viime vuosien aikana valtavat. Latviassa päätettiin tervehdyttää talous, ei devalvoimalla, vaan leikkaamalla julkisen sektorin kulurakennetta 30%. Matokuurilla Latviassa on nyt päästy kriisistä kasvu-uralle.

Latvia jätti esimerkiksi nostamatta Suomen sille vuonna 2009 lupaaman 324 miljoonan euron tukilainan, koska he eivät sitä tarvitse. On nostettava hattua latvialaisten poliitikkojen viisaudelle ja rohkeudelle puuttua ydinongelmaan ja jättää käyttämättä keinotekoinen rahan arvolla kikkailu sekä hätälainoituksella budjetin paikkailu. Näiden päätösten jälkeen Latviassa on tosin pidetty useita vaaleja ja vastuuta kantaneita poliitikkoja vaihdettu tiuhaan tahtiin, mutta se kuuluu demokratiaan.

Suomessa talouden ydinongelma tulee olemaan myös julkisen talouden kulurakenne. Julkisten palvelujen tason säilyttämiseksi on meillä oltava enemmän ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä ja maksaa veroja.

 

Ylikouluttaminen kostautuu

Olen viime viikkoina keskustellut useiden yrittäjien kanssa. Heidän suurin huolensa on työhönsä sitoutuneiden työntekijöiden löytäminen. Saman ongelman kanssa painii autokorjaamo, LVI-, betoni-, kuljetus- ja maanrakennusalan yritys. Mitään supermiehen kykyjä työntekijältä ei vaadittaisi. Riittäisi, että tulee työmaalle silloin kun on sovittu, tekee ne tehtävät joita on annettu ja osoittaisi työn laadulla ammattiylpeyttä. Näiden keskustelujen jälkeen ihmettelin, mikä on nuoriin miehiin mennyt jos ei enää autoilla ja kaivureilla työskentely kiinnosta.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän yksi ongelma on ylikouluttaminen ja sitä seuranneet eri ammattien arvostuskäsitykset. Jokin aika sitten televisiouutisissa esiteltiin Pauligin Venäjälle avaamaa kahvitehdasta, jonka työntekijät olivat lähes poikkeuksetta korkeakoulutettuja tehtävästä riippumatta. Meillä se tuskin olisi mahdollista. Kaikki työ ja työtehtävät ovat arvokkaita. Niin kauan kun ihmiset ovat valmiita tekemään töitä ja maksamaan veroja ei meillä ole mitään hätää.